Omaan asuntoon muuttanut Omar: “Aluksi olin kuin sokea mies”

20160328_171353Omar lähettää videon ennen pääsiäistä. Siinä tepastelee leppäkerttu hänen kädellään. Vaihdamme riemukkaat viestit: kevät on tullut!

Google Translator auttaa meitä, sillä yhteistä kieltä ei ole.

Talvi oli raskasta aikaa, vaikka Omar sai oleskeluluvan ensimmäisten joukossa. Luvan saamisen jälkeen alkoi kiire etsiä asuntoa ja järjestellä asioita. Asunnoista on kova kilpailu, ja markkinoilla monenlaista toimijaa.

Pieni yksiö, jonka Omar olisi halunnut meni miehelle, jonka tilanne oli vielä vaikeampi kuin hänen.

Omar rekisteröityi asunnonvälitysfirmoihin ja odotti asuntoa kaksi kuukautta, mutta mitään ei tapahtunut.

Vaihdamme riemukkaat viestit: kevät on tullut!

 

Uuden asuntonsa parvekkeella Omar puhaltaa savut vesipiipusta siinä on omenatupakkaa. Maaliskuun alussa hän vihdoin muutti, kun ystävät olivat lainanneet rahat ja vastaanottokeskus oli neuvonut kohtuullisen välityspalkkion kanssa. Ensin oli pyydetty 1600 euroa. Se oli aivan liikaa.

Kun Omar vihdoin sai avaimet, odotti uusi yllätys. Asuntoa ei ollut siivottu. Se oli oikeastaan törkeässä kunnossa.

­–En tiennyt mitään oikeuksistani ja velvollisuuksistani. Olin kuin sokea mies, Omar kertoo ensimmäisistä kuukausistaan Suomessa.

Nyt putipuhtaan huoneen ikkunalaudalla on Suomen lippu. Omar on tehnyt vieraille irakilaista ruokaa: kanaa, riisiä ja okraa, bamiaa.

Päivät kuluvat asioiden järjestelyyn. Hän herää aamulla kahdeksalta, kun rakennustyöt talon ympärillä alkavat. Hän käy työvoimatoimistossa, ja sosiaalitoimistossa viikoittain. Kuntosalilla hän käy päivittäin.

Omar ei osaa vielä juuri yhtään suomea. Englantiakaan hän ei osaa, mutta hänen hymynsä yltää korviin asti aina, kun yritämme kommunikoida. Viranomaisten kanssa asioinnissa auttavat kaverit. Niitä sentään riittää.

– Minulla on Irakissa ystäviä, jotka tuntevat ihmisiä täällä, hän kertoo.

Yksi tuttava antoi hänelle huonekalut. Toinen lähetti postissa muita kodintarvikkeita. Vastineeksi Omar tekee puusepän hommia. Toinen on irakilainen mies ja toinen on suomalainen mies, jonka Omar tapasi heti Suomeen tultuaan.

Tunnen nyt olevani perheeni kanssa.

 

Yhtäkkiä Omar soittaa ystävälleen. Kun linja on jo auki, Omar työntää puhelimen minulle. Hän haluaa, että keskustelen hänen irakilaisen ystävänsä kanssa. Juttelemme suomeksi hyvän tovin. Mies on luvannut auttaa Omaria missä tahansa ongelmissa. Niitä ei ole onneksi vielä ilmaantunut.

–Yritän pysyä poissa ongelmista, Omar sanoo.

Hetken päästä, kun tulkkimme on tiskaamassa, Omar soittaa vielä toiselle ystävälleen, jonka kanssa saan myös vaihtaa kuulumiset. Suomalaismies kertoo, että Omar on hänelle kuin oma poika.

­–Tunnen nyt olevani perheeni kanssa. En ole yksinäinen, koska suomalaiset ovat auttaneet niin paljon, Omar sanoo.

Ennen Suomeen tuloa Omar oli yrittänyt saada oleskelulupaa Kurdistanista ja Syyriasta. Tuloksetta.

Seuraavana päivänä Omar menee ensimmäiselle suomenkielen tunnille. Myöhemmin hän kirjoittaa taas viestin: Opiskelen nyt tietenkin!

Suomen kielen oppimisen jälkeen seuraava haave Omarilla on löytää oman alansa töitä.

 

 

 

Lisää kirjanmerkkeihin permalink.

Kommentointi on suljettu.