”Olin ollut Turkissa kaksi kuukautta, kun tajusin, että mitään paluuta ei ole”

13101251_942061625914030_844979372_nSain liiketalouden opintoni päätökseen Mosulin yliopistossa pääaineenani mediaopinnot. Valitsin media-alan, vaikka se on kaupungissani tällä hetkellä ehkä vaarallisin ammatti.

Työskentelin journalistiliitolle ja paikallislehdille. Suoritin kursseja myös humanitääristen organisaatioiden avulla.

Perheeni kielsi minua aloittamasta tällaista työtä, mutta tein sitä salaa.

Vaara kasvoi, kun työskentelin paikallisen heimon kanssa mediaprojektissa. Kun journalistien teloitukset alkoivat, eräs sukulaiseni, joka työskenteli tv-yhtiölle, tapettiin. Sen jälkeen lopetin työt vähäksi aikaa.

Olin niin surullinen.

Koin kuitenkin vetoa vaarallista ammattiani kohtaan ja pidin sitä tärkeänä.

Jatkoin työskentelyä epävirallisesti. Kun perheeni sai tietää siitä, he estivät minua jatkamasta.

Perheeni kielsi minua aloittamasta tällaista työtä.

 

Sitten kuolema tuli kaupunkiin. Isis aloitti tappamiskampanjansa ja journalistit saivat siitä osansa.

En pystynyt pakenemaan, joten katosin maan alle useaksi kuukaudeksi. Sinä aikana kollegojani kidnapattiin ja tapettiin. Myöhemmin myös eräs ystäväni pidätettiin ja tapettiin.

Silloin tajusin, että pakeneminen olisi ainoa vaihtoehto. Lähdin kaupungistani itkien.

Naamoiduin rekkakuskiksi ja matkasin “pelon ja kuoleman tietä” Syyriaan.

Väsyneenä ja monen mutkan kautta päädyin Raqqaan. Sieltä parin päivän päästä Aleppoon. Alepposta menin laittomasti Turkkiin, mutta Isis sai lähtöni selville, koska laitoin kuvani Facebookiin ja sen oheen tekstin: “Nyt olen vapaa”.

En ymmärtänyt, millaiseen vaaraan perheeni asetin. Heitä ahdisteltiin.

Mutta silloin tiesin, että lähdin oikeaan aikaan.

Sairas äitini ja tyttö, jota rakastin jäivät Mosuliin. Itkin paljon.

Olin ollut Turkissa kaksi kuukautta, kun tajusin, että mitään paluuta ei ole. Kaupunki ei ole palaamassa entiselleen vähään aikaan.

Siellä en voisi toteuttaa unelmiani tai edes tienata elantoani.

Päätin lähteä matkaan kuolemanveneellä unelmieni maahan, Suomeen.

Mitään paluuta ei ole.

 

Saavuin Suomeen suurten riskien jälkeen, uupuneena. Nyt olen ollut täällä kuusi kuukautta. Asunut vastaanottokeskuksessa. Toivon, että tulevaisuus Suomessa on valoisa ja menestys uudessa elämässäni voisi olla lahja myös entiselle kotikaupungilleni ja kollegoilleni.

 

Kirjoittaja: Saad

Käännös arabiasta englanniksi: Wahab Aljubory.

 

Juttu on kirjoitettu helmikuussa 2016. Saad sai oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella huhtikuussa 2017.

 

 

Lisää kirjanmerkkeihin permalink.

Kommentointi on suljettu.