Insinööristä pakolaiseksi: ”Isäni pyysi minua lähtemään”

ahmed2

Aminin, 25, silmät kirkastuvat, kun hän puhuu teknologiasta, insinööriopiskelusta ja työnteosta. Hän sanoo kysymättäkin, mikä hänen ensimmäinen kännykkänsä oli: Nokia. Ja sitten hän miettii… Malli 1100 se oli.

– Hyvälaatuiset Nokian puhelimet olivat tuohon aikaan Irakissa todella suosittuja, tosin myös kalleimpia, Amin muistelee.

Lukiolaispoika tienasi osa-aikatöillä kuitenkin sen verran, että sai ostettua kalliin puhelimen. Ja aina kun markkinoille tuli uusia malleja tai päivityksiä, hän hankki niitä itselleen.

Nokialainen oli yksi Aminin teknologiaihastuksen kohteista, toinen oli PlayStation. Puhelimet ja pelit viehättivät jo nuorena ja auttoivat oppimaan uusia asioita.

– Insinöörit haluavat kehittää koko ajan jotakin uutta ja helpottaa ihmisten elämää, Amin perustelee.

Insinööri oli lapsuuden toiveammatti. Aminin isä oli vanhempi pääinsinööri, ja tämän jalanjäljillä Aminkin alkoi opiskella alaa.

– En ikinä kyllästy opiskeluun! Haluan kehittää itseäni edelleen myös työelämässä, ja jos vain voin jäädä Suomeen, aion opiskella täälläkin.

Jos vain voin jäädä Suomeen, aion opiskella täälläkin.

 

Miksi Amin siis on Suomessa ja miksi hän toivoo jäävänsä tänne? Surullista kyllä, juurikin hänen kiinnostavan ja haasteellisen työnsä takia.

Amin aloitti työt suuressa öljy-yhtiössä pian insinööriksi valmistuttuaan. Työ oli haastavaa, luottamuksellista ja mielekästä. Ongelmat alkoivat, kun tuntemattomat henkilöt lähestyivät Aminia ja pyysivät häneltä yhtiön sisäisiä tietoja. Henkilöt sanoivat edustavansa virallista tahoa, mutta Amin epäili sitä heti alkuunsa. Hän kieltäytyi luovuttamasta liikesalaisuuksia.

Pian alkoi uhkailu. Ensin tuli tekstiviestejä, joissa käskettiin tekemään, mitä pyydettiin, tai muuten kävisi huonosti. Tämän Amin vielä ajatteli olevan huono vitsi. Mutta pian sen jälkeen postiluukusta kolahti kirje, jonka sisällä oli luoti.

Amin otti yhteyttä poliisiin, mutta tutkinta ei johtanut mihinkään. Ei riittävää näyttöä, totesivat viranomaiset.

Siispä Amin jatkoi työskentelyä, mutta ei enää kauaa. Yhtenä päivänä, kun hän oli matkalla töistä kotiin, tuntemattomat henkilöt iskivät. He ampuivat Aminia kohti, mutteivät osuneet. Amin lähti juoksemaan karkuun ja pääsi takaa-ajajia pakoon. Kun hän viimein saapui kotiin, hänen isänsä sanoi sen: Aminin on lähdettävä maasta.

Aminin arvostus ja kunnioitus isäänsä kohtaan tulee ilmi jatkuvasti, kun hän kertoo kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Perheensä tavoin Amin olisi halunnut jäädä kotiin, mutta isä tiesi, mikä oli parasta. Amin lähti pakomatkalle.

Muun muassa Turkin, Kreikan, Itävallan ja Saksan kautta kulkenut matka päätyi Suomeen. Tänne hän oli halunnutkin päätyä, sillä oli kuullut maasta hyvää. Nyt Amin odottaa päätöstä, voiko hän jäädä.

Amin ikävöi työtään ja sen tarjoamaa elämänvakautta ja vaurautta. Hän kaipaa perhettään: Kahta siskoaan ja kahta veljeään, äitiään ja isäänsä, tyttöystäväänsä.

– Äiti opetti meidät kunnollisiksi kansalaisiksi. Isä tarjosi mahdollisuuden opiskeluun ja opetti arvostamaan itseämme. He eivät halua Suomeen, mutta toivon, että tyttöystäväni voi tulla tänne joskus.

Tarinat läheisistä ihmisistä herkistävät Aminin, mutta tuovat kasvoille myös ilonpilkahduksia. Hyvät muistot, yhteydenpito ja toivo paremmasta hymyilyttävät.

Sanon, että palaan töihin heti, kun perhehuoleni päättyvät. Valkoinen valhe.

 

Työnantajalle hän ei voi paljastaa olinpaikkaansa eikä syytä siihen, miksei pääse työpaikalle.

– Pidän työnantajaani yhteyttä säännöllisesti ja vetoan perheongelmiin. Sanon, että palaan töihin heti, kun perhehuoleni päättyvät. Valkoinen valhe, Amin sanoo.

Ja se työ. Öljynjalostus. Sellaisessa on oltava aika insinööri pärjätäkseen. Mutta se on sitten kokonaan oman tarinansa aihe.

 

Aminin nimi on muutettu.

 

 

Lisää kirjanmerkkeihin permalink.

Kommentointi on suljettu.